Metsä ja talvi

Metsätaistelutaidon kehittäminen alkoi 1920-luvulla. Taistelua metsässä pidettiin eurooppalaista näkemystä mukaillen aluksi taisteluksi erikoisolosuhteissa. Kokeilutoiminnan pääpaino oli aluksi talviolosuhteissa. Suomen olosuhteiden huomioon ottaminen johti erityisesti tärkeiden varusteiden kehittämiseen. Marssikompassi kehitettiin helpottamaan suunnistamista metsässä. Kenttäkeittiö, ahkio, sotilassukset ja lämmitettävä teltta kehitettiin helpottamaan toimintaa metsässä talvella.

Lue lisää

Varustuksen kehittäminen

Suojeluskuntalaisia sissileirillä. Taustalla lämmitettävä teltta m/36. Kuva: Sotamuseo.

Armeijassa käynnistettiin 1923 laajat talvisodankäyntiin liittyvät kokeilut. Vuotta aikaisemmin oli jalkaväkirykmenttien ja jääkäripataljoonien rauhan ajan määrävahvuuksiin määrätty sukset jokaiselle miehelle. Kenttäkeittiöt kehitettiin 1920-luvulla. Kompassisuunnan käyttöä pidettiin tarpeellisena metsässä liikuttaessa. Suomalainen marssikompassi kehitettiin sotaväen toivomuksesta. Metsätaistelukokeiluja jatkettiin 1930-luvulla ja niiden seurauksena kehitettiin muuna muassa ahkiot ja lämmitettävä teltta m/36 sekä otettiin käyttöön lumipuvut.

Kadetti suunnistuskilpailussa. Hänen kädessään on marssikompassi. Kuva: Sotamuseo.

Taistelua metsässä pidettiin aluksi taisteluna erikoisolosuhteissa

Ensimmäisissä ohjesääntömäisissä kirjoissa katsottiin metsätaistelu poikkeuksetta taisteluksi erikoisoloissa. Metsän antamaa suojaa vihollisen tähystykseltä pidettiin hyvänä asiana. Metsän katsottiin vaikeuttavan joukkojen johtamista. Tykistön tulen vaikutus metsässä arvioitiin vähäiseksi. Hyökkäyksessä metsässä jalkaväen oli edettävä äänettömästi. Rynnäkkö oli aloitettava ilman tulen avausta. Rynnäkön päätteeksi vihollinen oli tuhottava pistimin. 1920-luvun loppupuolen yhdessä ohjesääntömäisessä kirjassa esitettiin vaatimus tykistön tulenjohdon liikkumisesta jalkaväen mukana metsässä.

Metsätaistelutaidon puolesta

Taistelua käsittelevissä kirjoituksissa todettiin 1930-luvulla yhä useammin metsän soveltuvan hyvin hyökkäysalueeksi suomalaisille joukoille. Majuri K. Savonius (myöhemmin Savonjousi) piti Suomen Sotatieteellisessä Seurassa 1934 esitelmän aiheenaan Armeijamme omaperäiseksi. Hänen mielestään suomalainen joukko oli koulutettava etenemään erehtymättä tiheässäkin metsässä. Savoniuksen mielestä joukkojen varustusta oli kehitettävä hyvin metsään soveltuvaksi.

Metsätaistelutaitoa vastaan

Kaikki upseerit eivät hyväksyneet hyökkäyksen siirtämistä metsään. Joukkojen johtaminen, jalkaväen liikkeen ja tykistön tulitoiminnan yhdistäminen olisivat vaikeita metsässä. Metsätaistelun puoltajat myönsivät vaikeudet ja totesivat hyökkäystaistelun olevan helpompaa avomaastossa. Se suosisi kuitenkin sitä, jolla olisi materiaalinen ylivoima eli runsaasti tykistöä, kranaatinheittimistöä ja panssarivaunuja.

Ari Raunio