Lopputaistelut maaliskuussa 1940

Puna-armeijan ylijohdon esikunta Stavka keskitti Kollaanjoen ja Laatokan väliselle alueelle helmi- ja maaliskuussa 1940 vielä kymmenkunta uutta divisioonaa. Stavkan tarkoituksena oli vapauttaa moteissa olleet joukot ja tuhota suomalaisjoukot. Maaliskuussa alkaneet hyökkäykset eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Aloite oli Laatokan Karjalassa kuitenkin siirtynyt puna-armeijan joukoille.

Lue lisää

Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Kollaan suunnalla maaliskuussa kuusi vihollisdivisioonaa

Neuvostoliittolainen armeija (8. A) valmistautui eteläsiivellään Kollaan suunnalla vähintään kuuden divisioonan (75.Jv.D, 56.Jv.D, 87.Jv.D, 164.Jv.D, 128.Mt.D ja 24.Mt.Rv.D) hyökkäyksellä lyömään Kollaanjoen suomalaisjoukot (12.D) ja valtaamaan Loimolan. Hyökkäys alkoi maaliskuun 2. päivänä. Taistelut kestivät sodan loppuun saakka. Vihollinen sai 12.3. pienen sisäänmurron Kollaanjoen asemiin tien suunnassa. Suomalaisten suunniteltu vastahyökkäys jätettiin tekemättä, kun rauha tuli 13.3. voimaan.

15. Armeija käynnisti hyökkäyksensä maaliskuussa

Salmin–Kitilän tien suunnassa toimiva neuvostoliittolainen armeija (15.A) sai maaliskuun alussa aloittamallaan hyökkäyksellä Kitilän suurmotin edustan saariin varmistetuksi

jäätieyhteytensä motissa olleeseen jalkaväkidivisioonaan (168.Jv.D). Maaliskuun alussa alkoi myös tien suunnassa toimineen armeijakunnan (8.Jv.AK) voimakas hyökkäys Laatokan ja Nietjärven välisellä alueella. Hyökkäyksen tavoitteena oli armeijakunnan ja motin välissä olleiden suomalaisjoukkojen tuhoaminen. Suomalaisjoukot joutuivat ennen sodan päättymistä vetäytymään muutaman kilometrin.

Kartta muokattu kirjasta Raunio, Ari, Sotatoimet Suomen sotien 1939−45 kulku kartoin. Kolmas painos, Karttakeskus 2013.

Neuvostojoukot avasivat jäätieyhteyden Kitilän suurmottiin

Sodan päättyessä neuvostojoukoilla oli jäätieyhteys Kitilän suurmottiin. Kaksi mottia (Siira ja Uomaa) taisteli vielä Käsnäselän–Kitilän tiellä. Hägglundin armeijakunta (IV AK) valmisteli suunnitelmia osittaisesta vetäytymisestä mottitaistelualueilta ja Kollaanjoelta. Mantsin linnake Laatokalla toimi syvällä vihollisen selustassa ja sen evakuointiin valmistauduttiin.

IV Armeijakunta joutui lähettämään joukkoja Karjalan kannakselle

Vihollisjoukkojen voima oli kasvanut valtavasti, mutta Hägglundin armeijakunnan voima väheni, kun Päämaja rupesi helmikuussa siirtämään joukkoja (Rv.Pr. ja 23.D) Laatokan Karjalasta Karjalan kannakselle. Armeijakunnalla oli sodan loppuvaiheessa käytössään kaksi taisteluissa kulunutta divisioonaa (12.D ja 13.D) ja kaksi jalkaväkirykmenttiä vahvennuksina saatuja joukkoja (JR 64 ja JR 69). Armeijakunnan alueella vihollisella oli käytössään yksitoista divisioonaa rintamalla tai sen tuntumassa. Lisäksi alueelle oli saapunut kaksi uutta motorisoitua divisioonaa (144.Mt.D ja 119.Mt.D).

Rauhan tultua IV Armeijakunnan joukkojen oli vetäydyttävä uuden valtakunnanrajan taakse.

Ari Raunio